Lääkitys parenteraalisesti

PARENTERAALINEN LÄÄKKEEN ANTOTAPA

Tarkoittaa lääkkeen antamista ruoansulatuskanavan ulkopuolista reittiä.

Lääkkeen vaikutus on nopeampi ja voimakkaampi kuin enteraalisen lääkkeen.


SYSTEEMINEN antotapa:  lääkeaine imeytyy annostelun jälkeen verisuonistoon
                                             ja levittäytyy verenkierron mukana
                                             elimistöön ja kohdekudokseen

PAIKALLINEN antotapa:    lääke annetaan suoraan kudokseen tai elimeen
                                           johon lääkevaikutus halutaan kohdistaa

LUONNOLLISTA TIETÄ ANNETTAVA parenteraalinen lääkitys

• keuhkoihin, 

1. INTRAPULMONAALISESTI, keuhkojen sisäisesti
2. INHALOIMALLA,  hengittämällä

          - paikallisesti tai systeemisesti vaikuttavia

          - jauheet, suihkeet, nestemäiset valmisteet, inhalaatiokaasut

          - apuna erilaisia annostelijoita

• nenän sisäisesti, INTRANASAALISESTI, annettavat lääkkeet

          - paikallisesti tai systeemisesti vaikuttavia

          - tipat, sumutteet, voiteet

          - lääkkeet ovat henkilökohtaisia, sillä ne infektoituvat helposti

• silmään, OKULAARISESTI annettavat lääkeet

           - paikallinen antomuoto

           - tippoja, voiteita, huuhteita, lamelleja

           - lämmitä tippapulloa kämmenien välissä, ei kylmää lääkettä silmään

           - piilolonssit poistetaan ennen lääkkeen annostelua

           - säilytysaineelliset tipat eivät sovi piilolinssien kanssa käytettäväksi

           - vesiliukoiset tipat annostellaan ensin, sitten rasvaliukoiset

           - lääkkeet ovat steriilejä ja potilaskohtaisia

• korvaan, AURIKULAARISESTI annettavat lääkkeet

           - paikallinen antomuoto

           - tipat, voiteet, sumutteet, geelit, jauheet, huuhtelunesteitä, tamponeja

           - annosteltavat lääkkeet tulee olla huoneenlämpöisiä

           - lääkkeet ovat henkilökohtaisia

• iholle, 

1. DERMAALISESTI:      paikallisesti vaikuttava
2. PERKUTAANISESTI:  systeemisesti vaikuttava
3. TRANSDERMAALISESTI: lääkelaastarit

           - nesteet, voiteet, pastat, rasvat, öljyt, geelit, jauheet, penslausaineet, 

             lääkelaastarit, haavanhoitotuotteet

           - lääkeainetta sisältävää valmistetta käsiteltäessä käytä suojakäsineitä

           -

• emättimeen, VAGINAALISESTI, annettavat lääkkeet

            - paikallisesti tai systeemisesti vaikuttavia

            - emätinpuikko, -vaahto, -voide, emätinrenkaat

            - gynekologisten tulehdusten hoito, hormonilääkkeet

INJEKTIONA ANNETTAVA parenteraalinen lääkitys

• ihonalaiskudokseen
• verisuoniin
• lihakseen

Lääkitys enteraalisesti, Systeeminen, Paikallinen

ENTERAALINEN LÄÄKKEEN ANTOTAPA

Enteraalisella lääkityksellä tarkoitetaan RUOANSULATUSKANAVAN kautta annettavaa lääkehoitoa

Lääkitys annetaan 

• suun kautta PERORAALISESTI, per os  eli  p.o.

                  - lääkitysmuotona yksinkertainen, halpa, suhteellisen turvallinen

                  - lääkeaine imeytyy ruoansulatuskanavan kautta verenkiertoon

                  - suurin osa lääkkeestä imeytyy ohutsuolesta

                  - joillakin lääkkeillä paikallinen vaikutus heti suussa, mahalaukussa, suolistossa

• suuontelon kautta INTRAORAALISESTI  eli  i.o.

                   - lääke annostellaan suuonteloon, poskiin, kitalakeen,
                     suun pohjan rajoittamalle alueelle

                   - lääkeaine imeytyy limakalvojen läpi verenkiertoon

                   - lääkkeitä ei niellä

                   - sopii lääkeaineille, jotka eivät kestä mahan happamuutta
                     tai joilla on voimakas ensikierron metabolia

• peräsuolen kautta REKTAALISESTI  eli  per rectum

                    - imeytyminen peräsuolesta on hitaampaa ja epävarmempaa

                    - hyvä antotapa, jos pahoinvoinnin vuoksi lääkitys ei onnistu p.o.

                    - pienille lapsille voidaan antaa kuume- ja kipulääke rektaalisesti

• ruokintaletkun tai PEG-letkun kautta

                     - ruoka tai lääke voidaan antaa vatsanpeitteiden läpi tehdyn avanteen

                        eli PEG-letkun kautta tai nenämahaletkuun

NIELTÄVIÄ LÄÄKEMUOTOJA

Voivat olla kiinteitä tai nestemäisiä.

Vaikutus alkaa hitaammin, mutta kestää pidempään.

Ennen tablettilääkkeen ottamista on hyvä juoda vähän nestettä, jotta limakalvot kostuvat.

Eri lääkeaineita sisältävät tabletit jauhetaan erikseen.

Murskattuja tabletteja ei saa sekoittaa.

Lääkkeiden murskain ja puolittaja pestään ja kuivataan jokaisen tabletin jälkeen.

Jauhetut/ murskatut lääkkeet nautitaan välittömästi.

Pakottavissa tilanteissa jauhe tai murske voidaan sekoittaa pieneen määrään nestettä tai ruokaa

           - ei kuitenkaan maitovalmisteisiin, greippi- tai karpalomehuun

Tavanmukaisia eli KONVENTIONAALISIA lääkemuotoja ovat

1. tabletit
2. kapselit

          - liukenevat mahalaukussa ja imeytyvät suurimmaksi osaksi ohutsuolen alussa

          - tavallisen tabletin voi yleensä puolittaa tai murskata

          - kalvopäällysteisen tabletin puolittamista tai murskaamista ei suositella

          - kaksiosaiset kapselit voidaan tarvittaessa avata

Kontrolloidusti lääkeainetta vapauttavia eli SÄÄTÖLÄÄKKEITÄ ovat

1. depottabletit ja -kapselit, slow release, retard, prolongatum
2. enterotabletit ja -kapselit, lääkeaine vapautuu ohut- tai paksusuolessa

          - näitä lääkemuotoja ei saa pureskella, murskata tai jauhaa 

          - seurauksena hetkellinen yliannostus ja samalla lääkkeen pitkävaikutteisuus katoaa

          - osa depottableteista voidaan puolittaa (jakouurre)

          - enterokapselin voi joskus tyhjentää ja sisällön sekoittaa nesteeseen tai ruokaan

Muita nieltäviä lääkemuotoja

• purutabletti
• kylmäkuivattu tabletti
• poretabletti
• oraaliliuos eli oraalisuspensio
• tipat, annostellaan tiputuslaitteella tai annostelupipetillä

SUUONTELOON ANNETTAVIA LÄÄKEMUOTOJA

Lääkkeet imeytyvät suuontelosta.

Eivät vaikuta nieltyinä tai pureskeltuina.

Imeytymistä haittaa syljeneritys.

Valmiste saattaa poistua suusta.

Vaikutus alkaa nopeasti, mutta kestää vain lyhyen ajan.

Suun kostutus vedellä ennen tabletin ottamista.

1. imeskelytabletti, suun ja nielun infektiot
2. bukkaalitabletti, kiinnitetään poskien limakalvoille, ei saa imeskellä, pureskella, niellä
3. resoritabletti, lääke annetaan kielen alle  SUBLINGUAALISESTI  eli  s.l.
4. suuvoide, limakalvoille levitettäviä
5. suu- ja kurlausvedet, ei saa niellä
6. suusumutteet
7. lääkepurukumi

PERÄSUOLEEN ANNETTAVIA LÄÄKEMUOTOJA

Peräsuoleen voidaan antaa myös paikallisesti vaikuttavia lääkeaineita kuten voiteita peräpukamien hoitoon.

Lääkeaineen imeytyminen hitaampaa ja epätäydellisempää.

Ulostaminen voi poistaa lääkeaineen peräsuolesta.

1. peräpuikot eli suppositoriot, puolitetaan tarvittaessa pitkittäissuunnassa
2. klysma eli peräruiske, nestemäinen lääkevalmiste
3. rektioli, pienoisperäruiske
4. Pukamavoide
5. Rektaalivaahto, tulehdusten hoitoon

RUOKINTALETKUUN ANNETTAVIA LÄÄKEMUOTOJA

Jos potilas ei pysty nauttimaan ruokaa suun kautta, ruoka ja lääkkeet voidaan antaa ruokintaletkuun.

Lääkkeet ovat enteraalisesti käytettäviä nestemäisiä tai lietettyjä lääkkeaineita.

Annetaan yksi lääke kerrallaan. Letku huuhdotaan lääkkeiden annon välillä.

1. PEG-letku, perkutaaninen endoskooppinen gastrostomia
2. nenämahaletku

SYSTEEMINEN lääkkeen antotapa

Tarkoittaa lääkkeen antoa siten, että se vaikuttaa verenkierron välityksellä koko elimistöön.

PAIKALLINEN lääkkeen antotapa

Tarkoittaa lääkkeen käyttöä suoraan vaikutuskohteeseen, kohde-elimeen,

ilman verenkierron välitystä.

Lääketurvallisuus, Lääkehoitosuunnitelma

LÄÄKETURVALLISUUS

Potilas                  hoidetaan oikein, turvataan hyvinvointi


Lääke                   lääkeaine pitää olla turvallinen käyttää
                            lääkeaineiden käyttöturvallisuus tutkitaan ja selvitetään

Lääkitys                lääkkeiden antaminen, jakaminen, käyttö



Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on antanut asetuksen 1088/2010, jossa määritellään millaisia työtehtäviä erilaisen koulutuksen saaneet terveydenhuollon ammattilaiset saavat lääkehuollossa tehdä.

1. Laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö

Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö, röntgenhoitaja, laboratorionhoitaja

• tilaa lääkkeet, saattaa ne käyttökuntoon, jakaa potilaille
• antaa lääkkeet potilaalle luonnollista tietä (suu, nenä, silmä, korva, peräsuoli, emätin, iho)
• antaa lääkkeen injektiona ihon sisään, ihon alle, lihakseen

Kirjallisen luvan myöntämisen jälkeen

• antaa lääkkeitä ja infuusionesteitä laskimoon
• hoitaa verensiirron
• osallistuu epiduraalitilaan annettavan lääkehoidon toteuttamiseen
• rokottaa

2. Nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö

Lähihoitaja, perushoitaja, apuhoitaja, lastenhoitaja, lääkintävahtimestari, mielisairaanhoitaja

• jakaa lääkkeet potilaille
• antaa lääkkeet potilaalle luonnollista tietä

Kirjallisen luvan myöntämisen jälkeen

• tilaa lääkkeitä
• pistää lääkkeen lihakseen tai ihon alle
• vaihtaa lääkkeettömän perusliuosta sisältävän nestepussin
• toteuttaa luonnollista tietä annettavan PKV (pääasiassa keskushermostoon vaikuttavan) -lääkehoidon

Koulutettuna voi antaa lääkehoitoa myös hätätilanteissa

• aloittaa nestehoidon
• antaa sydänpysähdyksessä adrenaliinia 
• antaa suonensisäisesti plasman korvausnestettä tai glukoosiliuosta

3. Lääkehoitoon koulutuksen saanut sosiaalihuollon ammatillinen henkilö

Vajaamielishoitaja, kehitysvammaistenhoitaja

• antaa valmiiksi jaetut lääkkeet potilaalle luonnollista tietä
• jakaa lääkkeet dosettiin potilaan kotona

Tehtävään perehdyttämisen ja kirjallisen luvan myöntämisen jälkeen

• antaa injektion ihon alle

4. Lääkehoitoon kouluttamaton ammattihenkilö

Terveydenhuollon organisaatioissa sosiaalikasvattaja, sosionomi, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja, kehitysvammaisten ohjaaja, opettaja, koulunkäyntiavustaja, leiriohjaaja, henkilökohtainen avustaja


Tehtävään asiakaskohtaisen perehdyttämisen, lääkekohtaisen koulutuksen ja kirjallisen luvan myöntämisen jälkeen

• antaa valmiiksi jaetun lääkkeen potilaalle luonnollista tietä
• antaa injektion ihon alle
• jakaa lääkkeet dosettiin potilaan kotona

Lääkelupa on potilas-, lääke- tai tilannekohtainen. Lupa edellyttää harjoittelua ja hyväksytyn näytön.

TURVALLINEN LÄÄKEHOITO  -opas

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema opas, jonka tarkoituksena on yhtenäistää lääkehoidon käytäntöjä Suomessa. 

Opas  
          -  ohjeistaa terveydenhuollon organisaatioita (terveyskeskus, sairaala) tekemään 
             lääkehoitosuunnitelman
          -  kuvaa terveydenhuollon ammattihenkilöiden valmiudet osallistua lääkehoitoon
          -  osaaminen osoitetaan 2-5 vuoden välein

LÄÄKEHOITOSUUNNITELMA

Sisältää esimerkiksi seuraavia asioita

• millaisia potilaita hoidetaan
• kuinka uusia työntekijöitä perehdytetään
• miten osaamista kartoitetaan
• kuka jakaa ja antaa lääkkeet
• kuinka potilas tunnistetaan
• miten lääkeneuvontaa annetaan potilaalle
• kuinka lääkehoidon vaikutuksia seurataan
• kuka kirjaa lääkitystietoja
• miten varmistetaan tiedonkulku ja tietosuoja
• miten vaaratapahtumista raportoidaan
• miten lääkehuolto toimii (tilaus, valikoima, säilytys, hävittäminen)

KOTONA tapahtuva lääkehoito

             
             - käyttäjä itse huolehtii lääkityksestään

             - vanhukset, lapset tai muistisairaat tarvitsevat apua lääkehoidon                                        
               toteuttamisessa

TERVEYSKESKUSTEN, SAIRAALAN, LAITOSTEN, NEUVOLAN, HAAMASHUOLLON lääkehoito

             
             - terveyskeskuksissa, sairaaloissa ja laitoksissa lääkevalikoimat ovat laajoja

             - neuvolan ja hammashuollon lääkevalikoimat ovat erikoistuneet ja suppeat


ENSIHOIDON JA SAIRAANKULJETUKSEN lääkehoito
              
              - lääkevalikoima riippuu siitä onko kysessä hoitoyksikkö vai ei
              - kipulääkkeitä ja elvytyksessä tarvittavia lääkkeitä
              - monet lääkkeet annetaan injektioina lihakseen tai laskimoon

LÄÄKEHOITOPROSESSI hoitotyössä

• Selvitetään potilaan aiempi lääkitys ja kirjataan potilastietoihin
• Lääkäri tutkii potilaan ja tarvittaessa määrää lääkehoidon, joka kirjataan järjestelmään
• Lääkevalmiste tilataan sairaala-apteekista, lääkekeskuksesta, avohuollon apteekista
• Lääke jaetaan lääkelaseihin tai dosettiin. Esivalmisteltava lääke saatetaan käyttökuntoon
• Potilas tunnistetaan kysymällä häneltä nimeä, sosiaaliturvatunnusta sekä tunnistusranneketta katsomalla
• Lääke annetaan ohjaten samalla potilasta
• Annettu lääkitys kirjataan potilastietoihin
• Lääkehoidon vaikutusta seurataan ja siitä raportoidaan
• Potilasta ohjataan lääkkeen käytössä ja vaikutusten seurannassa

LÄÄKEHOIDON 7 PERIAATETTA

1. Oikea lääke
2. Oikea annos
3. Oikea antoaika
4. Oikea antotapa
5. Oikea potilas
6. Oikea potilaan ohjaus
7. Oikea dokumentointi

LÄÄKKEIDEN VARASTOINTI, SÄILYVYYS, HÄVITTÄMINEN

Lääkitysturvallisuutta lisää lääkkeiden oikeanlainen varastointi ja säilytys. 

Toimintayksiköissä lääkkeet sijoitetaan lukollisiin tiloihin 
            - huumaavat lääkeaineet varastoidaan erilleen muista lääkkeistä
            - elvytyslääkkeet voidaan säilyttää lukitun lääketilan ulkopuolella



Lääkkeellä on tietty säilyvyysaika.

Valmistaja on selvittänyt minkä ajan 
lääkeaine vastaa kaikkia sille asetettuja vaatimuksia, kuten   

• kuljetus
• säilytys
• käyttö

Lääkkeet tulee säilyttää valolta suojattuna.

Säilytysaineilla pyritään parantamaan lääkeominaisuuksien säilymistä pakkauksen avaamisen jälkeen. Ne tehoavat hyvin bakteereihin, mutta voivat aiheuttaa potilaille yliherkkyysreaktioita. 


Lääkkeet säilytetään alkuperäispakkauksessa
              - lääkepakkauksen avauspäivämäärä kannattaa merkitä lääkepurkin etikettiin 
                säilyvyysajan seuraamiseksi
              - samaa lääkeainetta sisältäviä pakkauksia ei pidä yhdistää
              - lääkepurkissa olevaa kuivauskapselia, joka estää kosteuden vaikutuksen 
                lääkeaineeseen, ei pidä poistaa
              - lääkkeiden säilytyslämpötilat tulee huomioida


Lääkettä tulisi käsitellä hyvän aseptiikan mukaisesti, jolloin vältetään
              - fysikaaliset (kiteytyminen, sakkautuminen)
              - kemialliset ( pitoisuuden pieneneminen, hapettuminen)
              - ja mikrobiologiset ( bakteerien, sienten kasvu) reaktiot


Lääkkeiden hävittämistä säätelee lainsäädäntö

• jätelaki
• työterveydensuojelulaki
• huumausainelaki
• työturvallisuuslaki
• vaarallisten aineiden käsittelystä ja varastoinnista annettu lainsäädäntö

Lääkejätteitä ei tule huuhtoa viemäriin tai hävittää sekajätteen mukana.
Ne vaikuttavat maaperään, vesien mikrobilajistoon sekä eläin- ja kasvikuntaan.
Lääkejäte on AINA ongelmajätettä.
Myös valmiiksi jaettu, käyttämätön lääke on lääkejätettä.

Lääkejäte palautetaan avohuollon apteekkiin, lääkekeskukseen tai sairaala-apteekkiin.

Lääkeaineiden ATC -luokittelu, Lääkevalmisteen tiedot, Lääketietokanta

LÄÄKEAINEIDEN LUOKITTELU

Kansainvälisen ATC -luokituksen mukaan lääkeaineet jaetaan kolmeen pääryhmään.
Luokitus tapahtuu sen mukaan, mihin elimeen / elinjärjestelmään lääkeaineet vaikuttavat.

          A   Anatomical,     anatomiset
          T   Therapaeutic,  terapeuttiset
          C   Chemical,        kemialliset

Kaikki lääkkeet joilla on myyntilupa saavat oman ATC -koodin.

ATC -luokituksen pääryhmät: 
          
          A       Ruuansulatuselinten ja aineenvaihduntasairauksien lääkkeet 
          B       Veritautien lääkeet 
          C       Sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeet 
          D       Ihotautilääkkeet 
          G       Sukupuoli- ja virtsaelinten sairauksien lääkkeet, sukupuolihormonit 
          H       Hormonivalmisteet (paitsi sukupuolihormonit, insuliini) 
          J       Infektiolääkkeet 
          L       Syöpälääkkeet, immuunivasteen muuntajat 
          M      Tuki- ja liikuntaelinten sairauksien lääkkeet 
          N       Hermostoon vaikuttavat lääkkeet 
          P       Loisten ja hyönteisten häätöön tarkoitetut valmisteet 
          R       Hengityselinten ssairauksien lääkkeet 
          S       Silmä- ja korvatautien lääkkeet 
          V       Muut

LÄÄKEVALMISTEEN TIEDOT

LÄÄKEPAKKAUS kertoo lääkkeen

• valmistajan, kauppanimen
• säilytyksen, käsittelyn, käyttötarkoituksen
• vahvuuden, lääkeaineet, apuaineet
• lääkemuodon
• pakkauskoon
• viimeisen käyttöpäivän, eränumeron
• Vnr-koodin (pohjoismainen tuotenumero)
• PKV-lääkkeissä punainen varoituskolmio

Lääkepakkauksen merkinnät tehdään myös pistekirjoituksella


PAKKAUSSELOSTE
on lääkepakkauksen sisällä ja kertoo käyttäjälle tärkeät tiedot lääkkeestä ja sen käytöstä

• mikä lääke on ja mihin sitä käytetään
• älä käytä, jos.....
• ole varovainen, jos.....
• raskaus ja imetys
• ajaminen ja koneiden käyttö
• muiden lääkkeiden käyttö
• lääkkeen annostus
• mahdolliset haittavaikutukset
• säilyttäminen

VALMISTEYHTEENVETO

kertoo lääkevalmisteen käytön kannalta oleelliset asiat, jotka terveydenhuollon ammattilaisen on hyvä tietää.

HUOM!  Kaikkien Suomessa myyntiluvan saaneiden lääkevalmisteiden pakkausselosteet ja valmistetiedot ovat luettavissa FIMEAn kotisivuilla.

LÄÄKETIETOKANTA

TERVEYSPORTTI

Käytössä useissa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa. Sieltä löytyvät

• Duodecim                                 lääketietokanta
• SFINX/ PHARAO                      yhteisvaikutus- ja haittavaikutustietokanta
• Gravbase ja Laetbase              raskaus- ja imetystietokanta
• RenBase                                   lääkeet ja munuaiset
• Heparbase                                lääkkeet ja maksa
• Herbalbase                               luontaistuotetietokanta
• Lääke- ja laboratorio                 tietokanta

LÄÄKETIETOKANNASTA voi hakea tietoa 

          - kauppanimen

          - vaikuttavan aineen

          - käyttötarkoituksen mukaan

PHARMACA FENNICA
          - on lääketietokeskuksen ylläpitämä, lääkeyritysten yhteinen julkaisu
          - neliosainen

FIMEA
          - ylläpitää muun muassa iäkkäiden, yli 75-vuotiaiden, lääkityksen tietokantaa


  

Lääkkeen markkinointi, reseptilääke, itsehoitolääke

LÄÄKKEEN MYYNTILUPA

Lääketehdas kehittää lääkkeitä myyntiin.

Myyntilupa edellyttää lääkkeltä tiettyjä ominaisuuksia:

• teho  -----  osoitettava tutkimuksilla
• laatu  -----  lääkkeen koostumus ja ominaisuudet
• turvallisuus  -----  enemmän hyötyä kuin haittaa  

  Kuva: Terve.fi

 

Prekliiniset tutkimukset

Kestävät noin 2-4 vuotta:
       - solumalli, jossa uusi lääkemolekyyli kehitetään
       - koe-eläintutkimukset

Kliiniset tutkimukset

a) vaihe kestää 3-5 vuotta
       - lääkeaineen vaikutusten tutkimus vapaaehtoisilla koehenkilöillä
       - pieni potilasmäärä
       - suuri potilasmäärä

b) vaihe kestää 2-3 vuotta
       - uuden lääkkeen myyntilupahakemus
       - jatkotutkimukset
       - haittavaikutusten seuranta lääkkeen käytön laajentuessa

RESEPTILÄÄKE

Reseptilääkkeen voi määrätä 

• lääkäri
• hammaslääkäri 
• eläinlääkäri 
• lääkkeen määräämisoikeuden saanut:                                                                                    sairaanhoitaja, kätilö, terveydenhoitaja

• pro auctore - lääkemääräyksellä saa optikko ja itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva suuhygienisti määrätä tiettyjä vastaanottotoiminnassaan tarvitsemiaan lääkkeitä

PAPERINEN RESEPTILOMAKE
           - voimassa vuoden
           - voidaan uusia kolme kertaa

SÄHKÖINEN eRESEPTI
            - samat tiedot kuin paperisessa reseptissä
            - potilasohjeet yleiskielellä
            - lääkäri tulostaa lääkemääräyksen tiedot potilaalle
            - tallentuu reseptikeskukseen (www.kanta.fi)
            - voidaan uusia kun alkuperäisen kirjoittamisesta on kulunut max 16 kk

Kuva: apteekit.org
 
 ITEROINTI

      - apteekki voi toimittaa lääkkeet potilaalle ilman reseptin uusimista
      - reseptissä on silloin joku seuraavista merkinnöistä

• kerran  -----  iter semel
• kahdesti  ----- iter bis
• kolmesti  -----  iter ter

Esimerkkinä resptillä määrätty 
TENOX 20 mg, tabletti 100 x 1. DS 1-2 tabl tarv iltaisin, iter semel.

Apteekki voi toimittaa lääkettä vielä yhden sadan tabletin annoksen ilman että reseptiä tarvitsee käydä lääkärillä uusimassa. 

ITSEHOITOLÄÄKE

Lääke, jonka voi hankkia apteekista ilman reseptiä.
Sisältää vaikuttavaa lääkeainetta.

Käyttötarkoitus:
             - sairaus on helppo todeta itse
             - sairaus on lievä ja ohimenevä
             - hoidon tarve on pikainen (jälkiehkäisy, huuliherpes)

Ohjaa potilas lääkäriin, jos itsehoitolääkitys pitkäaikaisessa käytössä ei tehoa.


LVI on lisäneuvontaa vaativa itsehoitolääke

• apteekin henkilökunta antaa tämän lääkkeen käyttöön erityistä neuvontaa
• jälkiehkäisyvalmisteet
• naprokseenia sisältävät tulehduskipulääkkeet

Kuva: nuottiapteekki

Lääke, lääkeaine, lääkevalmiste

LÄÄKE

Valmiste, jota käytetään sisäisesti tai ulkoisesti

• lievittää ja ehkäisee oireita
• palauttaa, korjaa tai muuttaa elintoimintoja
• kaikilla lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia

LÄÄKEAINE

Elimistöön vaikuttava aine, jota käytetään lääkkeen valmistamiseen

Lääkeaineiden nimeen yritetään saada sellainen alku- tai loppuosa, josta ilmenee mihin lääkeaineryhmään yhdiste kuuluu: 

1. Kolesterolilääke               -statiini              esim. simvastatiini
2. Verenpainelääke              -loli                    esim. bisoprololi (beetasalpaajat)
3. Verenpainelääke              -priili                  esim. enalapriili    (ACE:n estäjät)
4. Verenpainelääke              -sartaani             esim. kandesartaani (ATR-salpaaja)
5. Sydänlääke                      -dipiini                esim. nifedipiini   (kalsiumestäjät)
6. Tiatsididiureetit               -tiatsidi               esim. hydroklooritiatsidi
7. Mikrobilääke                    -tromysiini          esim. erytromysiini  (makrolidit)
8. Mikrobilääke                     kef-                    esim. kefaleksiini    (kefalosporiinit)
9. Mikrobilääke                    -sykliini               esim. tetrasykliini   
10. Mikrobilääke                    -floksasiini           esim. siprofloksasiini  
11. Sienilääke                        -konatsoli            esim. flukonatsoli
12. Mahahappolääke              -pratsoli               esim. omepratsoli
13. Pahoinvointilääke            -setroni                esim. ondansetroni
14. Migreenilääke                  -triptaani             esim. sumatriptan
15. Veren hyytymistä estävä   antikoagulantti   esim. marevan
16. Tulehduskipulääke            NSAID                 esim. ibuprofeeni
17. Osteoporoosin hoitoon      -dronaatti           esim. alendronaatti
18. Virusinfektion hoitoon      -viiri                    esim. asikloviiri 

LÄÄKEVALMISTE

Valmistettu lääkelain mukaisesti

• käytetään lääkkeenä
• myydään myyntipakkauksessa
• samassa purkissa olevat tabletit sisältävät saman määrän lääkeainetta
• voi sisältää yhtä tai useampaa lääkeainetta

Kuva: Helsinki.fi

 

Lääke voidaan valmistaa

a) Synteettisesti laboratoriossa

    

Alkuperäisvalmiste

• lääkeaineen kehittäjän ja tämän luvalla markkinoille tuotu lääkeaine

 
Rinnakkaisvalmiste

• sisältää samaa lääkeainetta kuin alkuperäisvalmiste, kemiallinen rakenne sama
• vahvuus ja lääkemuoto sama kuin alkuperäisvalmisteessa
• yhtä tehokkaita ja turvallisia kuin alkuperäisvalmiste
• valmisteen tekotapa ja apuaineet eri kuin alkuperäisvalmisteessa

b) Elävien kasvi-, eläin- tai bakteerisolujen osista

Biologinen lääke

• elävien kasvi-, eläin- tai bakteerisolujen osista tehty
• eivät imeydy suolistosta  -----------  annetaan injektiona, esim. insuliini

Biosimilaari

• biologisen lääkkeen mahdollisimman tarkka kopio, mutta ei ole rinnakkaislääke
• vaikuttavan aineen rakenne erilainen kuin alkuperäisessä biologisessa valmisteessa